Isolehto Kalle

Isolehto Kalle (1905-1967) . Vanhemmat: Maanviljelijä Matti Kallenpoika Isolehto ja Laura Maria Kallentytär Huutoniemi. Jo poikaiässä ilmeni Isolehdon halu puunveistoon. Pamenessa olessaan hän saattoi keskittyä puukkotöihin niin, että karja karkasi. Käden taitavuus vei räätälinoppiin naapuripitäjään ja ammattitaito tuli hankituksi nopeasti. 1930-luvun alussa sakset ja ompelukone jäivät sivuun, kun kotitalon rakennustöissä oli pakko oppia alkeet muurarinammattiin. Rakennuksien, uunien ja takkojen suunnittelijana ja muuraajana Isolehto pääasiallisesti hankki leipänsä Talvisotaan asti.

Taitoja varmistivat useat alan kurssit. 1928 hän suoritti kansakoulujen veistonohjaajien pätevyyden Etelä-Pohjanmaan kansanopistossa ja varmisti itselleen säännöllisen vaikka vaatimattoman palkkatulon. Nuorukaisvuosina kuvallisen ilmaisun alue laajeni. Lehtimäen kirkonkylän nuorisoseurassa, jonka perustajajäsen hän oli, hän hoiteli naamioinnit ja esiintyi myös näyttelijänä sekä maalasi seuralle ja usealle muulle seurannäyttämölle kulisseja. Paikkakunnan kanttori, jota Isolehto toistuvasti muisteli innostajanaan, tilasi pikku puutöitä, hankki savea, myi savitöitä kirjakaupassaan ja sai Isolehdon pyrkimään Ateneumiin. Hänet hyväksyttiin sinne, mutta koti-ikävä, harjoitustöiden laatu ja osin velanteon pelko – elettiin ns. pulavuosia – estivät opiskelun jatkamisen.

Tuon 30-luvun alun erikoisuutena muistetaan istuvien betonikarhujen valmistaminen. Parikymmenpäinen lauma erilaisina muunnelmina levisi lähipitäjien puutarhojen kaunistukseksi ja porttien vartijoiksi. Suurin karhu lienee Lehtimäen kirkonkylän nuorisoseuran pihassa. – 1940- luvulla Isolehdon elämässä tapahtui kaksi suurta muutosta. Kesällä 1941 kohdannut vaikea haavoittuminen pakotti luopumaan siihenastisesta pääammatista, muuraamisesta. 1946 solmittu avioliitto taas merkitsi taiteellisen luomisvoiman, tavoitteiden ja toteuttamistaidon kohoamisesta uudelle tasolle. Puu tuli olemaan ainoa materiaali, muodoksi alkoi vakiintua kohokuva ja usein oli yllätyksellinen pahka virikkeen antajana. Tuloksellisemmat vuodet olivat edessä. Kotiseurakunnan kannustava tunnustus oli alttariveistoksen tilaaminen kirkkoon. Luonnollista kokoa oleva ristiinnaulitunkuva sekä evakelistojen tunnuksin koristettu neliosainen alttarikaappi valmistuivat 1946. Osaamisen rinnalla kasvoi itsekritiikki ja töiden myynti oli monesti vastahakoista. ”Kuka lapsestaan mielellään luopuu”, hän sanoi. Isolehto rakensi uusia ihmissuhteita hyvin varoen, peläten, että tällaiset yritykset tulkittaisiin oman edun tavoitteluksi. Tästä ehkä osittain johtuu sekin, että hänellä oli vain yksi yksityisnäyttely. Se oli 1964 Seinäjoella erään hänen taiteensa ymmärtäjän järjestämänä. Näyttelyn avajaisissa Isolehto sanoi haastattelijalle: ”Se, joka on joutunut oppimaan taitonsa melkein salaa, on arka, eikä mielellään asetu arvostelulle alttiiksi”.

Isolehdon betonikarhu kirkoknkylän nuorisoseuran pihassa.

Lehtimäen maatalosunäyttelyyn 1930-luvulla sekä Ylimaan maatalousnäyttelyyn 1962 hän kokosi suppeat veistosryhmät. Edellä mainitun Lehtimäen kirkon lisäksi hänen töitään on ollut esillä Lehtimäen kunnanvirastossa joka nykyisin toimii Alajärven kaupungin palvelupisteenä, Alajärven Lehtimäen kirjastossa, Seinäjoen kaupungintalossa, Rengin kunnanvaltuuston istuntosalissa Skånessa. (Huom! tiedot tarkastamatta tämänpäivän tilanteeseen). Yksityisillä niitä on paitsi Suomessa ja Pohjoismaissa ainakin Itävallassa ja USA:ssa. Veistoksia arvellaan valmistuneen lähes 700 kappaletta. -Mahtipontinen julistaja tai haastaja ei Isolehto ollut. Hän oli luonnonlahjakkuus, jonka työt kertovat vähäelesesti ja hillitysti ihmisten välisestä lämmöstä, äidin ja lapsen läheisyydestä, joskus leppoisan humoristisesti kodin hauskoista pikkutapahtumista. Myöhemmin kasvoi uskontoon liittyvien aiheiden osuus. Esim. Kristuksen kasvojen tutkielmia hän teki useita. Oma kokemus johti kärsimysen tulkintaan, kun kymmenien sirpaleiden aiheuttamat tuskat kehossa viimeisinä elinvuosina pahenivat.

Isolehto toimi poikien veistonohjaajana Lehtimäen kirkonkylän kansakoulussa 1928-1947 ja Lehtimäen Leppäsen kansakoulussa 1947-1959 sekä johti erilaisia askartelukerhoja. Hän oli kunnan rakennuslautakunnan jäsen monen vuoden ajan.

Teksti kirjoitettu Ahti Vallinmäen kirjoitukseen perustuen ja julkaistu aiemmin Pohjanmaan Historiallisen seuran lehdessä – Miilussa- Tuomo Puumalan toimesta.

Isolehdon hautakivi sijaitsee Lehtimäen kirkon läheisyydessä